SELVIYTYMISTARINOITA

Tällä sivulla on tarjolla Suomen Elijahin toiminnan hedelmiä - Selviytymistarinoita. Hedelmäksi voidaan kutsua sitä, mikä elämässämme näkyy suhteessa toisiin ihmisiin, itseemme ja suhteessa Jumalaan.

Henkilöt kertovat nimellään tai nimimerkillä, mitä hyvää he ovat Suomen Elijahin yhteydessä saaneet tai oppineet.


Miehen tie, Mika 42

Viha Jumalaa ja maallisia auktoriteetteja kohtaan alkoi sulaa oivallettuani, mitä vanhempien kunnioittaminen tarkoittaa – ja mitä se ei tarkoita. Siitä alkoi myös jatkuvan ahdistuksen ja syyllisyyden purkautuminen. Olen löytänyt aiemmin kadottamani Jumalan rakkauden. Sydämeni on kääntynyt, elämäni on muuttunut.

Hengellinen herääminen rippikouluiässä johdatti minut tutkimaan elämän salaisuuksia, mutta aika pian seinä nousi pystyyn lapsuudenkodin alkoholi- ja talousongelmien keskellä. Lapsen rakkaus vanhempiin ja Jumalaan vaihtui nuoren miehen vihaksi auktoriteetteja kohtaan.

Muutin kotoa pois 18–vuotiaana. Seurustelin opiskelukaverini kanssa. Valmistuimme ammatteihimme ja menimme täysillä mukaan työelämään. Vuosikymmenen seurustelun jälkeen menimme lopulta naimisiin oikeastaan ympäristön painostuksesta. Työ, loma-aktiviteetit ja kummankin omat harrastukset veivät huomion ja pääosan ajasta, emme kohdanneet toisiamme. Lopulta puoliso alkoi tuntua täysin vieraalta ihmiseltä ja erosimme ilman suuria tunteita.

Tunteet nousivat tietoisuuteeni vasta eron jälkeen, kriisin muodossa. Kriisi käynnisti selkeän muutoksen elämässäni. Peiliin katsominen – ensimmäistä kertaa elämässäni – oli tuskallista. Jouduin ahdistavan syyllisyyden valtaan, kun tajusin, että olin laittanut kaikki mahdolliset asiat vaimoni edelle. Uudessa avioliitossa samat ongelmat alkoivat kertautua melkein heti, jopa samoin vuorosanoin. Ongelmani olivat tulleet mukanani uuteen avioliittoon.

Muutos käynnistyi kriisistä, niin kuin hyvät asiat monesti tekevät. Uuden tien viitat olen löytänyt sielunhoito-opetuksesta, parisuhdekursseilta ja ryhmäterapiasta. Elijah Housen sielunhoitokursseilla on ollut merkittävä rooli eheytymisessä ja käytöksen muutoksessa. Luottamus armon ja anteeksiannon voimaan on vahvistunut. Vapauttava tunne siitä, että on hyväksytty ja arvokas sellaisenaan, keskeneräisenä, oli uutta elämää luova.

Ensimmäinen iso, todella vapauttava askel oli anteeksianto omalle isälleni. Anteeksianto mursi valtavan raivon ja katkeruuden padon, ja muitakin tunteita alkoi nousta tietoisuuteni. Olen joutunut uudestaan ja uudestaan katsomaan peiliin ja toteamaan, kuinka vähän olen elämässäni kunnioittanut isääni ja äitiäni – kuinka väärällä asenteella olen heitä kohdellut ja suhtautunut heidän puutteisiinsa. Vuosia kestäneestä anteeksipyytämisten ja -antamisten prosessista on seurannut pelkästään hyvää. Olen tajunnut, että en katkeruudessani osannut erottaa omaa isääni ja Jumalaa toisistaan. Tästä oivalluksesta alkoi uskoni uudelleen rakentaminen. Aloin luottaa Jumalaan. Olen nöyrtynyt ottamaan vastaan Jeesuksen rakkauden ja armon!

Jumalan rakkauden ansiosta luulen jo nykyisin tietäväni jotain siitä, mitä rakastaminen tarkoittaa. Opettelen puheissani ja teoissani osoittamaan todeksi sen, että rakastan – lähimmäisiäni, itseäni ja Jumalaa. Olen oivaltanut yhteisen ajan merkityksen avioliitossa. Olen opetellut keskustelemaan asiatasoa syvemmällä tasolla, jotta oppisin ymmärtämään paremmin sekä itseäni että vaimoani. Enää en inhoa itseäni enkä pakene erilaisiin riippuvuuksiin kuten ennen tein. Uusia haasteita nousee edelleenkin tiedostamattomasta tietoisuuteen, mutta minun ei tarvitse enää pelätä niitä: jaksan olla hereillä ja valmis kohtaamaan ne, monien onnistumisen kokemusten rohkaisemana. Sydämeni on kääntynyt, elämäni on muuttunut. Elän nyt uutta elämää!